Tie tuntemattomaan

Auringonlasku Lombokilla, Indonesiassa Kymmenen kuukautta on nyt kulunut siitä, kun Sonjan äiti saattoi meidät rautatieasemalle kylmänä ja lumisena helmikuun päivänä. Kymmenen kuukautta siitä, kun jännitimme lentokentällä vain menoliput passin välissä. Miettiessämme, mitä kaikkea tähän aikaan on mahtunut, on sitä vaikea käsittää. Toisaalta tuo aika tuntuu kuluneen kuin silmänräpäyksessä.  Gili Air, Indonesia Nusa Penidan saari Balilla, Indonesia Hindukulttuuria Nusa Penidalla Auringonlasku rakkaalla Lombokilla Tähän päivään mennessä ollaan matkusteltu kaksi kuukautta Indonesiassa (Balilla ja Lombokilla), kuukausi Malesiassa, lähes kaksi kuukautta Australian itärannikolla ja yli viisi kuukautta Uudessa-Seelannissa. Näihin kuukausiin on mahtunut kaikenlaista, pääosin kaikkea hyvää ja kaunista. Pieniä vastoinkäymisiä tiellemme toi sairastuminen Lombokilla ja Uudessa-Seelannissa, mutta niistäkin selvittiin ehjänä. Välillä myös pienellä budjetilla matk...

Rimutaka Crossing Lookout Rimutaka Hill: Kuvassa kiemurtelee State Highway 2  Uusi-Seelanti - tuo kaukainen ja kaunis maa. Varmasti moni haaveilee lyhyestä tai pidemmästäkin reissusta Uuden-Seelannin upeissa maisemissa. Maa on länsimaalaistunut englantilaisten myötä ja tarjoaa siis turvallisen sekä miellyttävän ympäristön matkaajalle. Mutta kuinkas ollakaan; ennakkoluulot ropisivat kolisten viemäriin, kun saavuimme sateiseen ja kylmään Aucklandiin keskellä talvea. Miksi? Alle listattiin muutamia asioita, jotka on usein meidän keskusteluissa nousseet esille (etenkin talviaikaan).  1. RAKENNUKSET Uuden-Seelannin talot ovat saaneet innoituksensa englantilaisesta rakennuskulttuurista - ja toisesta maailmansodasta. Ikkunat ovat yksinkertaiset, seinät tehty pahvista ja lattiat valloittaa kokolattiamatto. Lämpöeristykset todennäköisesti jätetään pois laskelmista kustannuksien säästämiseksi (täällähän kaikki on kallista). Sadevedet laskevat sujuvasti ikkunan kautta s...

Terveisiä Lower Huttista, Wellingtonista! Ei ollakaan pitkään aikaan postattu mitään blogiin, sillä aika on vierähtänyt hurjan nopeasti aluksi töihin totutellessa ja sittemmin arjen ihmeellisessä maailmassa. Ei sillä, että oltaisiin mitään sen erikoisempaa puuhailtu, mutta päivät ja viikot ovat vain kuluneet kuin huomaamatta. Asutaan tällä hetkellä pienessä kolmiossa, joka jaetaan meidän kahden korealaisen kämppiksen kanssa. Meillä on molemmilla päivätyö, mutta valitettavasti yhteisiä vapaapäiviä ei ole ollut sillä toisen työt painottuvat viikonloppuun. Meidän kämppikset taas työskentelee pääosin iltaisin, joten pieni asunto ei vielä ole käynyt liian ahtaiksi. Kutsutaankin meidän huonetta ei-niin-leikkimielisesti koirankopiksi, sillä juuri paljon koirankoppia suurempi se ei olekaan. Eipä sitä tavaraakaan ole matkustellessa kertynyt, joten kyllähän tänne koppiin yksi kerrossänky (kyllä, kuulit oikein: kerrossänky) ja kaksi rähjääntynyttä rinkkaa omistajineen mahtuu.  ...

Cape Reingan majakka Cape Reingan majakka Cape Reingan majakan edustalla pääsee ihailemaan kahden valtavan meren kohtaamista Tasmaninmeren aallot lyövät rantaan majakan vasemmalla puolella Tasmaninmeri ja Tyynimeri kohtaavat Cape Reinga marks the separation of the Tasman Sea from the Pacific Ocean. For Maori, these turbulent waters are where the male sea meets the female sea. The whirlpools represent the coming together of male and female - and the creation of life. Etäällä näkyy muinainen selviytyjäpuu Kerikerin jäädessä taakse otimme suunnaksemme Cape Reingan - Uuden Seelannin pohjoisimman pisteen. Lähteminen tuntui hyvältä ja olo oli kevyt; takaraivossa hieman kolkutteli epävarmuus tulevasta, mutta siitä huolimatta oli hyvä olla. Suunnitelmanamme oli ajaa ensin pohjoiseen Cape Reingaan ja siitä kääntää Töötin keula kohti etelää ja suunnata kohti pääkaupunki Wellingtonia. Cape Reinga osoittautui kauniiksi paikaksi; majakka seisoi jylhässä yksinäisy...