Tie tuntemattomaan

Curitibasta matkustimme bussilla Brasilian ja Argentiinan rajalla sijaitsevaan Foz do Iguaçun kaupunkiin. Kaupunki on Brasilian puolella, josta on noin 20 minuutin automatka Iguaçun kansallispuistoon. Siellä sijaitsevat maailman hienoimmiksi vesiputouksiksi tituleeratut Iguazún putoukset. Putousten näkeminen oli yksi kohokohta toivelistassamme.  Putoukset on nähtävissä sekä Argentiinan että Brasilian puolelta. Argentiinan puolella pääsee lähemmäksi vesiputouksia, mutta Brasilian puolella näkee putoukset laajemmassa mittakaavassa ja saa niistä paremman kokonaiskuvan. Kansallispuiston verkkosivujen mukaan putouksia on yli 250. Niiden kokonaislukumäärä kuitenkin vaihtelee aina vedenkorkeudesta riippuen. Suurimmat putoukset laskevat The Devil´s Throat -nimiseen nieluun, jossa pudotus on yli 82 metriä. Saavuimme päiväsaikaan Brasilian puoleisen kansallispuiston porteille, josta ostimme sisäänpääsyliput. Lippuun kuului lyhyt bussimatka itse putousten luokse jotka olivat muutaman kil...

Matkamme jatkui 18.3. São Paulosta bussilla kohti Curitiban kaupunkia. Upeiden viidakko- ja vuoristomaisemien ansiosta 7-8 tunnin bussimatka ei onneksi tuntunut pahalta. Bussien mukavuus päihitti Suomen bussit mennen tullen. Reippaasti jalkatilaa, muhkeat penkit ja jokaisessa penkissä kaksi USB-laturia. Curitiba valittiin kohteeksi sen vuoksi, että pääsisimme kokemaan junamatkan sademetsämaisemissa. Kyseessä on vanha junarata, joka kulkee vuoristorinteitä pitkin ja sitä operoi Serra Verde Express. Reitillä on monia tunneleita ja siltoja, sekä maisemat ovat uskomattoman hienoja. Junamatka kesti noin neljä tuntia, jonka jälkeen päätepysäkki on Morretesin pikkukaupunki. Morretes on syrjässä vuorten ympäröimänä, josta on lyhyt matka Atlantin valtamerelle. Curitiban kaupungin ja maaseutumaisemien jälkeen juna tunkeutui viimein viidakkoon, jossa korkeat puut ja rehevät pusikot peittivät kaiken alleen. Muutamia puroja ja vesiputouksia pilkotti viidakosta vähän väliä. Kun ensimmäinen vuoristom...

Tämä blogi herää henkiin muutaman hiljaisen koronavuoden jälkeen! Tällä kertaa Sonjan ja Joelin lisäksi matkalle on liittynyt Samuel, joka toimii myös blogin kirjoittajana. Parin viime vuoden aikana on pikku hiljaa suunniteltu matkaa Etelä-Amerikkaan, nyt se toteutui vihdoin ja viimein.  Tihkusateisena aamuna 14.3.2023 juna lähti Kokkolasta kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Lentojen välilaskut olivat Amsterdamissa ja Madridissa, jossa meinattiin myöhästyä Sao Paolon lennolta kokonaan oman mokan vuoksi ja portti oli jo kiinni. Päästiin kuin päästiinkin viimein koneeseen. São Pauloon laskeuduttaessa lentokoneen ikkunat huurustuivat lähes välittömästi Brasilian korkeasta ilmankosteudesta. Lentokoneen sisätilan viileä ilma vaihtui lehmän hönkäykseen, kun tulimme ulos koneesta. Aamuinen lämpötila ulkona oli vain reilu +20 °C, mutta tuntui kuin olisi ruotsalaisessa saunassa. Kello ei ollut edes aamu seitsemää, joten elohopea kohoaisi päivän mittaan yhä korkeammalle.  Lentoken...