Iguazún putoukset

Curitibasta matkustimme bussilla Brasilian ja Argentiinan rajalla sijaitsevaan Foz do Iguaçun kaupunkiin. Kaupunki on Brasilian puolella, josta on noin 20 minuutin automatka Iguaçun kansallispuistoon. Siellä sijaitsevat maailman hienoimmiksi vesiputouksiksi tituleeratut Iguazún putoukset. Putousten näkeminen oli yksi kohokohta toivelistassamme. 

Putoukset on nähtävissä sekä Argentiinan että Brasilian puolelta. Argentiinan puolella pääsee lähemmäksi vesiputouksia, mutta Brasilian puolella näkee putoukset laajemmassa mittakaavassa ja saa niistä paremman kokonaiskuvan. Kansallispuiston verkkosivujen mukaan putouksia on yli 250. Niiden kokonaislukumäärä kuitenkin vaihtelee aina vedenkorkeudesta riippuen. Suurimmat putoukset laskevat The Devil´s Throat -nimiseen nieluun, jossa pudotus on yli 82 metriä.

Saavuimme päiväsaikaan Brasilian puoleisen kansallispuiston porteille, josta ostimme sisäänpääsyliput. Lippuun kuului lyhyt bussimatka itse putousten luokse jotka olivat muutaman kilometrin päässä. Putouksilla ilmankosteus oli lähes 100% ja iho hikisen kostea jatkuvasti. Rinteeseen oli rakennettu puisia kävelysiltoja joita pitkin etenimme pikkuhiljaa kohti suurimpia putouksia. Vähän väliä näpsimme kuvia joen vastapuolella olevista rinteistä ja vesiputouksista. Muutama kuva saatiin myös koateista eli nenäkarhuista, jotka pyörivät turistien jaloissa. Lukemattomat putoukset olivat todella upeita. "Poor Niagara...", Eleonor Rooseveltin kerrotaan sanoneen Iguazún putoukset nähtyään.

Päästyämme lähelle massiivista The Devil´s Throat -rotkoa, vesipisarat ilmassa kastelivat meidät. Muutaman kuvan sai napattua ennen kuin kameran linssi kastui, jolloin oli parempi suojata kamera laittamalla se takaisin reppuun. Putouksista lentelevät vesipisarat ja nouseva vesihöyry esti osittain näkyvyyden, jonka vuoksi rotkon pohjaa ei näkynyt. Kaiken kaikkiaan oli upea kokemus olla lähellä massiivisia vesiputouksia, joiden jylinä oli korvia huumaavaa.

Brasilian puolelta putoukset nähtyämme palattiin hotellille hakemaan matkatavarat ja tilattiin Uber raja-asemalle. Brasilian ja Argentiinan välisen rajan välinen etäisyys on kuitenkin useita kilometrejä, mikä ei käynyt mielessäkään kunnes saavuimme rajalle. Uber lähti ja yritettiin löytää aution näköiseltä raja-asemalta oikea paikka, josta saataisiin poistumisleima passiin. Viimein paikka löytyi ja leimakin lyötiin passiin. Meillä oli taskussa vain kuusi Brasilian realia ja iltapäivän paahtava aurinko ei kannustanut matkaamaan jalan seuraavalle raja-asemalle. Busseja tuli ja meni, kukaan ei meitä halunnut riesaksensa bussiin edes muutamaksi kilometriksi noin euron suuruisella summalla. Sonja yritti parhaansa mukaan sönköttää espanjaksi tilannetta bussikuskille, mutta lukuisista por favoreista huolimatta kukaan kuski ei suopunut. Viimein löydettiin rajalta toimeton bussikuski, jolle kävi luottokortti ja ja joka vei meidät Argentiinan puolelle, majapaikkaan asti. Argentiinan rajalla meille ei lyöty leimoja passiin ja myöhemmin taksissa passia tarkistettaessa kyseltiin asiasta kuskilta. Selvisi, että viisumit ovat kuulemma elektronisia nykyään. Täytynee vain toivoa että saatiin oikean pituiset viisumit, ollaanhan Argentiinassa noin viisi viikkoa. Stressi-Sonja on kyllä aivan varma, että koko viisumia ei ole myönnetty ja maasta poistuttaessa selviää, että ollaan oltu luvattomasti maassa ja meidät karkoitetaan ikuisiksi ajoiksi.

Seuraavana päivänä Argentiinan puolella otimme bussin Puerto Iguazún kaupungista kohti Iguazún kansallispuistoa. Puiston porteilla lippujen oston jälkeen lähdimme kävelemään kohti lähimpiä putouksia. Argentiinan puolella oli useampi eri reitti, joista tiettyjä putouksia pääsi katsomaan lähempää. Puistossa oli myös pieni juna, jonka kyydissä pääsi paremmin mm. The Devil´s Throat -putoukselle, jonne olisi muuten pitänyt kävellä useampi kilometri. 

Seuraavaksi kuvia The Devil´s Throat -putouksen yläpäästä. Toki mikään näistä kuvista ei voi taltioida sitä mahtavaa luonnonvoimaa, mikä putouksissa virtaa.

Palaillaan seuraavaksi kirjoituksella Buenos Airesista, jonne lennettiin Puerto Iguazústa. Alun perin tarkoituksena oli ennen pääkaupunkiin lentämistä vierailla Iberán kansallispuistossa, joka on yksi suurimpia kosteikkoalueita maailmassa. Sitä varten olisi kuitenkin pitänyt vuokrata nelivetoauto (tai varata opas kaikkine lisäpalveluineen -olivat aika suolaisen hintaisia), eikä oltu vielä valmiita ajamaan Argentiinassa. Se seikkailu jäi siis seuraavaan kertaan!