Tie tuntemattomaan

Mendozasta lensimme pohjoiseen Saltan kaupunkiin, sillä bussimatka olisi ollut vuorokauden pituinen. Saltan kentältä otimme taksin majapaikkaan, joka osoittautuikin melko rotiskoksi. Yksi seinä oli mustunut kokonaan pistorasian yläpuolelta ja katon maali oli rapistunut sekä kupruilla. Huoneessa piti olla jääkaappi, mutta se ei toiminut ja oli täysin homeessa. Onneksi majapaikan isännöitsijä oli mukava ja hänellä oli ihana koira, joka tuli aina välillä pötköttelemään meidän sänkyyn ja etsimään herkkuja. Isännöitsijä vaimoineen asui viereisessä huoneessa ja käytimme yhteistä vessaa sekä suihkua. Mies oli kova soittamaan kitaraa ja lauleskelemaan, saimme iltaisin kuunnella melkoisia konserttoja. Saltan kaupunki oli viihtyisä ja vuoriston läheisyydessä. Kaupungin itäosassa kohoaa San Bernardo -kukkula, josta avautuu näköala Saltan kaupunkiin. Sinne pääsee kiipeämällä 1040 askelmaa tai ottamalla gondolihissin, kokeiltiin molempia! Kaupungissa on myös useita värikkääksi maalattuja kirkkoja. ...

Banderalósta matkasimme Mendozan kaupunkiin läpi öisen ukkosmyrskyn bussilla, jonka katto vuosi kuin seula. Vihdoin ja viimein aamu koitti ja ikkunasta näkyi kaupungin profiili. Mendoza on 115 000 ihmisen kaupunki läntisessä Argentiinassa Andien vuoriston kupeessa. Maisemat ovat siis kohdallaan ja alue tunnetaan viinin- sekä oliiviöljyntuotannostaan. Vuokrattiin keskustasta Airbnb-asunto ja kokkailtiinkin pääasiassa sen sijaan, että oltaisiin käyty ravintoloissa syömässä. Vietettiin kaupungissa yhteensä neljä yötä ja käytiin mm. tutustumassa pariin viinitilaan, viinimuseoon ja ajeltiin Andeille katsomaan Amerikan korkeinta vuorta, Mt. Aconcaguaa. Autolla ajeltiin vain vajaaseen 3000 metrin korkeuteen, mutta itse Aconcaguan huippu kohoaa 6961 metriin.  Vuokrasimme pyörät päiväksi Maipu Bikes -vuokraamosta ja sen lähistöllä on paljon viini- sekä oliivitiloja kierreltävänä. Maipun alue sijaitsee Mendozan eteläpuolella lyhyen auto- tai bussimatkan päässä. Mendozan alueen viinitiloihin ...

Buenos Airesista köröttelimme bussilla keskelle Argentiinan tasankoja pieneen kylään nimeltä Banderaló. Miten me sinne päädyimme? Sonja ja Joel tapasivat Uudessa-Seelannissa ollessaan argentiinalaisen poppoon, joita matkasimme siis pikkukylään tapaamaan. Vietimme siellä reilun viikon tutustuen paikalliseen elämänmenoon ja siestan syvimpään olemukseen. Lähes kaikki paikat siis suljetaan päivisin alkaen klo 12-14 ja avataan paikasta riippuen klo 16-18 välillä uudelleen. Tyypillinen argentiinalainen siis sulkee kauppansa ja tekee lounasta, jonka jälkeen on aika huilata muutama tunti ja antaa ruoan laskeutua. Ruokavalio on hyvin lihapainotteinen, joten siestan merkitys on hyvin ymmärrettävä. Lisäksi kesäisin lämpötilat nousevat päivisin yli 40 asteeseen, joten tämäkin selittänee siestan tarpeen. Olimme Banderalóssa huhtikuussa, joka on jo syksyn puolella ja lämpötilat olivat miellyttäviä.  Meidät kutsuttiin vierailemaan Banderalón koululle ja tapasimme yhteensä neljä luokkaa oppilaita ...