Tie tuntemattomaan

  Sucresta siis matkasimme Joelin kanssa Santa Cruziin, joka on yksi Bolivian suurimmista kaupungeista yli 1,3 miljoonan väkiluvullaan. Kaupungin nimi merkitsee 'vuoriston pyhää ristiä' ja se on noin 400 metriä merenpinnan yläpuolella, joten päästiin lähemmäksi merenpintaa kuin yli kuukauteen. Ihanaa, kun ei hengästyttänyt ylämäkeen kävellessä tai portaita kavutessa -korkeammalla sai haukkoa henkeä huulet sinisenä. Kaupungin ilmasto oli myös mukavaa vaihtelua Andien jäätäville öille ja pakottavalle viimalle; se kuuluu subtrooppiseen alueeseen ilman keskilämmön ollessa noin 24 astetta. Meidän tuurilla kaupunkiin oli kuitenkin juuri edellisenä päivänä saapunut kylmä ilmamassa Argentiinan pampalta, joten päivien lämpötilat jäivät normaalia matalammiksi. Tämä viileä tuuli on nimeltään surazo, mutta se ei onneksi ollut mitään verrattuna vuoristo-olosuhteisiin. Vierailtiin myös kaupungissa ollessamme kasvitieteellisessä puutarhassa, joka oli hieman päässyt jo rapistumaan. Osa reiteis

  Potosísta matkustimme bussilla Sucreen, Bolivian pääkaupunkiin -ainakin sucrelaisten mielestä! Asuimme viikon Airbnb-kämpässä, joka sijaitsi kaupungin korkeimmalla kukkulalla opiskellen espanjaa yksityisopettajan kanssa. Hinta ei päätä huimannut: tunti yksityisopetusta kustansi noin 6,50e. Päätimme jatkaa tunteja ja yhteensä vietettiin kaupungissa noin 2,5 viikkoa. Sonjalla oli korvaperäistä huimausta ja piti ravata monella lääkärillä, mutta se onneksi lääkityksellä tai omine aikoineen meni ohitse kuuden päivän kärsimyksen jälkeen. Sucre on tosiaan Bolivian nimellinen pääkaupunki, kun taas La Paz hallinnollinen. Heillä oli jotain riitoja keskenään aikaisemmin (ja ilmeisesti hieman edelleen tai sitten se on vain katkeruutta, joka kulkee puheessa) ja La Paz voitti hallinnon itselleen sisällissodan seurauksena. Sucren asukasluku oli vuonna 2010 noin 284 000 asukasta ja se on turvallinen yliopistokaupunki. Kaupunki sijaitsee 2800 metriä merenpinnan yläpuolella ja on maan katolisuuden kes