Junamatka sademetsän halki Brasiliassa

Matkamme jatkui 18.3. São Paulosta bussilla kohti Curitiban kaupunkia. Upeiden viidakko- ja vuoristomaisemien ansiosta 7-8 tunnin bussimatka ei onneksi tuntunut pahalta. Bussien mukavuus päihitti Suomen bussit mennen tullen. Reippaasti jalkatilaa, muhkeat penkit ja jokaisessa penkissä kaksi USB-laturia. Curitiba valittiin kohteeksi sen vuoksi, että pääsisimme kokemaan junamatkan sademetsämaisemissa. Kyseessä on vanha junarata, joka kulkee vuoristorinteitä pitkin ja sitä operoi Serra Verde Express. Reitillä on monia tunneleita ja siltoja, sekä maisemat ovat uskomattoman hienoja. Junamatka kesti noin neljä tuntia, jonka jälkeen päätepysäkki on Morretesin pikkukaupunki. Morretes on syrjässä vuorten ympäröimänä, josta on lyhyt matka Atlantin valtamerelle.

Curitiban kaupungin ja maaseutumaisemien jälkeen juna tunkeutui viimein viidakkoon, jossa korkeat puut ja rehevät pusikot peittivät kaiken alleen. Muutamia puroja ja vesiputouksia pilkotti viidakosta vähän väliä. Kun ensimmäinen vuoristomaisema tuli näkyviin oli näkymä majesteettinen; suuri tekojärvi vuorien ja viidakon ympäröimänä. Valitettavasti siitä ei saanut hyvää kuvaa puiden ollessa näköesteenä. Junamatkalla moneen kuvaan tulikin hieman harmittavasti pusikkoa tai puita eteen. Paljoa se ei haitannut, sillä kuvat ja videot eivät voi antaa oikeutta maisemille, jotka jäivät verkkokalvoillemme. Tässä muutamia kuvia, joita saimme räpsittyä liikkuvasta junasta.

Saapuessamme Morretesiin, ilma muuttui entistä kuumemmaksi ja tukahduttavammaksi. Juna-asemalta eteenpäin mentäessä oli pakko pysyä varjossa, jos halusi selviytyä. Aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta ankarammin kuin vielä kertaakaan reissumme aikana. Morretes oli värikäs sekä pieni kaupunki, jonka keskustaan oli pystytetty torikojuja. Niissä myytiin perinteisten turistiromujen lisäksi erikoisempia tuotteita, kuten eri Cachaça-pulloja (brasilialaista sokeriruokoviinaa) ja paikallisia elintarvikkeita, etenkin banaanimakeisia (toim.huom. maistuivat ihan mämmiltä).

Kaupungin keskellä mutkitteli paikoittain matala joki, jonka äärellä söimme jäätelöt. Joen rannalla ihmisiä oli uimassa, osa ihasteli maisemia jäätelöiden tai oluttuoppien kera, sekä näimme lisäksi yhden herrasmiehen kalastamassa vastarannalla. Kaupunkikiertelyn ja kahden kylmän oluen jälkeen hyvästelimme Morretesin ja otimme bussin takaisin Curitibaan.