Kolme päivää São Paulossa, Brasiliassa

- maaliskuuta 24, 2023

Tämä blogi herää henkiin muutaman hiljaisen koronavuoden jälkeen! Tällä kertaa Sonjan ja Joelin lisäksi matkalle on liittynyt Samuel, joka toimii myös blogin kirjoittajana. Parin viime vuoden aikana on pikku hiljaa suunniteltu matkaa Etelä-Amerikkaan, nyt se toteutui vihdoin ja viimein. Tihkusateisena aamuna 14.3.2023 juna lähti Kokkolasta kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Lentojen välilaskut olivat Amsterdamissa ja Madridissa, jossa meinattiin myöhästyä Sao Paolon lennolta kokonaan oman mokan vuoksi ja portti oli jo kiinni. Päästiin kuin päästiinkin viimein koneeseen.

São Pauloon laskeuduttaessa lentokoneen ikkunat huurustuivat lähes välittömästi Brasilian korkeasta ilmankosteudesta. Lentokoneen sisätilan viileä ilma vaihtui lehmän hönkäykseen, kun tulimme ulos koneesta. Aamuinen lämpötila ulkona oli vain reilu +20 °C, mutta tuntui kuin olisi ruotsalaisessa saunassa. Kello ei ollut edes aamu seitsemää, joten elohopea kohoaisi päivän mittaan yhä korkeammalle.

Lentokentällä haasteena oli päästä São Paulon keskustaan päin, jossa majapaikkamme sijaitsi. Bookkasimme hostellin Vila Madalenasta, joka on yksi suosituimmista alueista. Kaupungin asuinalueista kannattaa todellakin ottaa etukäteen selvää, sillä läheskään kaikissa ei ole turvallista majoittua. Vaikka lentokenttä on kirjaimellisesti kaupungin laitamilla, niin taksimatka sieltä majapaikkaan voi kestää ruuhka-aikaan jopa kaksi tuntia. Kaupunki on siis valtava, taitaapa olla eteläisen pallonpuoliskon suurin. Sen metropolialue käsittää yli 22 miljoonaa asukasta. Lentokentän infopisteen tukihenkilö sai voimakkaalla brassiaksentillaan selitettyä miten bussilla ja parilla metrovaihdolla pääsisi majapaikkaan. Päätimme kuitenkin tilata Uberin, sillä emme halunneet koetella onneamme lähtemällä seikkailemaan miljoonakaupungin suuriin bussi- ja metroterminaaleihin.

Matka taittui onneksi 45:ssä minuutissa, jonka aikana näki miten kaupunkialue muuttui mitä lähemmäs keskustaa päästiin. Aluksi oli tiilestä ja pellistä kyhättyjä slummirakennelmia, hylättyjä kiinteistöjä ja rapistuneita rakennuksia. Myöhemmin kaukaisuudessa siinsi yksittäisiä korkeita kerrostaloja, joiden jälkeen niiden määrä kasvoi entisestään. Ei kuitenkaan osannut vielä sanoa missä suunnassa itse keskusta on, sillä edessä, vasemmalla ja oikealla oli lähes täysin samanlaista kaupunkimaisemaa. Keskusta-alue tuli näkyviin korkeiden lasitornien ja pilvenpiirtäjien koristamana, minkä lisäksi näimme myös keskustan suurimman puiston Paulista avenuen vieressä (Parque Trianon).

Pääsimme vihdoin ja viimein majapaikkaamme Zen hostelliin. Paikka oli suojassa metalliaidan takana, josta rappuset johdattivat meidät katutason yläpuolelle. Zen hostel oli oikein viihtyisä ja kotoisa paikka, missä saimme kolmen hengen huoneen omalla vessalla ja suihkulla, minkä lisäksi huoneeseen kuului myös viihtyisä parveke. Lukemattomia Buddha-patsaita ja viherkasveja oli esillä pitkin sisä- ja ulkotiloja.

Hengähdimme hetken huoneessamme, jonka jälkeen lähdimme kiertelemään lähialuetta. Reilu kilometrin päässä oli Beco do Batman (Batman's Alley), joka on yksi monesta nähtävyydestä São Paulossa. Kuja on täynnä uskomattoman upeaa katutaidetta. Värejä on kaikkialla eikä yksikään seinä ollut ilman maalausta. Kujalla tunnelma oli lämmin ja maanläheinen, sekä vieno kannabiksen tuoksu leijui ilmassa. Alla hieman tunnelmia kadulta sekä vierailusta kaupungin hautausmaalta, jonne on haudattu brasilialaisia kuuluisuuksia sekä poliitikkoja.

Seuraavina päivinä osallistuimme ilmaiseen turistikierrokseen, jossa kerrottiin São Paulon kaupungin historiasta, tärkeistä rakennuksista ja merkittävistä henkilöistä, kävimme cachaça -maistelussa (Brasilian oma alkoholijuoma, joka on valmistettu sokeriruo'osta) ja São Paulon japanilaisessa korttelissa, joka on suurin maan ulkopuolella oleva japanilainen asuinalue. Kyseessä siis Liberdade-niminen alue. Lisäksi kävimme siellä syömässä perinteisessä japanilaisessa ravintolassa.