Machu Picchu - yksi maailman seitsemästä ihmeestä

Machu Picchua on aloitettu rakentamaan arvioiden mukaan vuonna 1420 inkojen toimesta. Se on rakennettu Andien vuoristoon 2 430 metrin korkeuteen ja sinne oli vaikea päästä, joten sitä oli helpompi puolustaa. Paikasta tiedetään hyvin vähän, mutta arvioiden mukaan siellä on asunut alle tuhat ihmistä. Rakennuksia siellä on noin pari sataa ja se on ilmeisesti rakennettu Auringon kultin harjoittamiseen. Machu Picchussa on havaittavissa useita eri rakennustyylejä Cuscon alueen raunoiden tapaan ja joidenkin tutkijoiden mukaan osa näistä rakennelmista olisi peräisin ajalta ennen inkoja. Espanjalaiset eivät koskaan löytäneet paikkaa, mutta se on hylätty heidän valloitustensa aikoihin. Tutkijat eivät vielä tänäkään päivänä tiedä miksi paikka on hylätty, mutta paikallinen väestö on tiennyt Machu Picchun olemassaolosta jo kauan ennen sen virallista löytämistä vuonna 1911. 

Machu Picchu lisättiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1983 ja vuonna 2018 siellä vieraili vuosittain jo 1,5 miljoonaa kävijää. Matkailijoiden suuri määrä vaarantaa paikan säilymisen, joten vuonna 2017 Perun viranomaiset asettivat uusia säännöksiä, joiden tarkoituksena on vähentää eroosiota sekä turistien aiheuttamia vaurioita. Vieraillessamme alueella näimmekin, että osa maa-alueista oli suojattu rautaverkoin ja osa paikoista oli aidattu. Machu Picchu oli myös suljettuna kahdeksan kuukauden ajan vuonna 2020 koronaviruspandemian vuoksi. 

Machu Picchu sijaitsee syrjäisessä paikassa vuorten päällä eikä sinne mene tietä. Käytännössä kaikkien vierailijoiden täytyy saapua joko junalla tai junanraiteita pitkin kävellen Aguas Calientes -nimiseen kylään, joka on perustettu vuorten laaksoon lähelle Machu Picchua. Sinne on myös mahdollista vaeltaa neljän päivän ajan Inca trail -nimistä reittiä pitkin. Tämä on kuitenkin niin suosittu ja viranomaiset rajoittavat ihmismäärää reitillä, joten se tulee varata kuukausia etukäteen. Me varattiin valmis kierros Cuscosta, joka sisälsi majoitukset ja autokyydin tien loppupäähän saakka, josta oli noin kolmen tunnin kävely junanraiteita pitkin perille. Aguas Calienteksesta voi kävellä ylös raunioille parissa tunnissa tai vaihtoehtoisesti ottaa bussin sinne. Bussilippu taisi maksaa noin 12 USD yhteen suuntaan ja itse sisäänpääsylippu Machu Picchulle oli 45 USD. Oltiin kuitenkin reippaita ja laitettiin herätyskello soimaan klo 5 aamulla sekä kivuttiin huipulle (paitsi Joel, heh). Meidän etukäteen varatun kierroksen hintaan sisältyi myös englanninkielinen opas, mutta sellaisen saa helposti myös menemällä suoraan raunoille ja kysymällä siellä pyöriviltä oppailta kierroksia. Voipa raunioilla käyskennellä ilman opastakin, kunhan ottaa hieman etukäteen selvää paikasta. Tai tehdä niin kuin meidän ryhmässä ollut ranskalaisporukka ja ilmestyä paikalle vain ottamaan miljoona selfietä sekä videota todisteeksi vierailustaan, käyttää opasta vain yhteiskuvien ottamiseen ja poistua paikalta heti sen jälkeen skipaten koko kierroksen.

Kävely Aguas Calientekseen oli kaunis ja itse vierailu Machu Picchulla oli upea. Olihan siellä muutama tuhat muutakin turistia ihailemassa, mutta se ei vienyt hehkua paikalta. Machu Picchun sijainti on poikkeuksellinen eikä paikan tunnelmaa voi kuviin vangita. Ollaan todella onnellisia, että päästiin se ainakin kerran elämässä näkemään!