Ensinnäkin pahoittelut pitkästä blogihiljaisuudesta! Olemme reissanneet kuukausikaupalla Uuden-Seelannin eteläsaarella ja nettiyhteydet ovat paikoitellen olleet erittäin surkeita tai niitä ei ole ollut ollenkaan. Blogin päivittäminen osoittautui aikamoiseksi haasteeksi, joten nyt kun meillä on vihdoin ja viimein toimiva wifi, yritämme jotain raapustella tännekin. Kuvia eteläsaarelta on kertynyt tuhansia ja kokonaisuudessaan nautimme eteläsaaresta huomattavasti pohjoissaarta enemmän. Vähän jäi harmittamaan, että jäimme Wellingtoniin töihin niin pitkäksi aikaa emmekä suunnanneet heti työnhakuun etelään. Wellingtonissa saimme kuitenkin hyvin rahaa säästöön ja niiden turvin pystyimme viettämään monta upeaa kuukautta eteläsaarta tutkien. Ajattelimme tässä postauksessa jakaa muutamia kuvia eteläsaaren etelärannikolta ja omia kokemuksiamme kyseisestä alueesta. Eteläsaaren postaukset eivät tule olemaan kronologisessa aikajärjestyksessä, mutta avaamme jossain kohtaa enemmän reittivalintaamme.
 |
| Waipapa Point |
 |
| Waipapa Point |
 |
| Waipapa Pointin majakka |
 |
| Merileijona Waipapa Pointilla |
 |
| Iltapäivänokosilla rannalla |
Aloitimme etelärannikon tutkimisen Invercargillistä, joka on alueen suurin kaupunki ja hyvä tukikohta täyttää ruokavarastot sekä suunnitella reittivalintaa. Kaupungissa sijaitsee myös hyvä infopiste, josta voi käydä kysymässä vinkkejä reitin varrelle. Etelärannikolla ajellessa netti harvoin toimii ja näin ollen onkin hyvä suunnitella hieman etukäteen; tarkistaa säätiedotteet tuleville päiville sekä selvittää huoltoasemien sijainnit. Bensa-asemia on harvakseltaan, joten polttoaineen riittävyys on hyvä tarkistaa ennen lähtöä Invercargillista ja mahdollisesti varata mukaan ylimääräinen kanisteri polttoainetta reittivalinnasta riippuen. Invercargillista otimme suunnaksi Waipapa Pointin, jossa pääsee ihailemaan merileijonia, turkishylkeitä ja majakkaa. Nähtiinkin onneksemme yksi merileijona rannalla loikoilemassa! Merileijonat ja hylkeet elävät tietenkin omaa elämäänsä, joten aina niitä ei näy ja joskus pääsee ihastelemaan useampiakin hiekalla sekä heinikossa lepäilemässä. Waipapa Pointin edustalla sijaitsee myös höyrylaivan hylky, joka upposi vuonna 1881. Se oli Uuden-Seelannin tuhoisin siviililaivan onnettomuus surmaten toistasataa matkustajaa sekä miehistön jäsentä. Waipapa Pointin läheisyyteen rakennettin hautausmaa Tararua Acre, jonne osa haaksirikon uhreista haudattiin. Vaikka onnettomuudesta syytettiinkin pääosin laivan kapteenia sekä pelastusliivien vähäistä lukumäärää, Waipapa Pointille päätettiin muutamia vuosia onnettomuuden jälkeen rakentaa majakka ennaltaehkäisemään uusia haaksirikkoja.
 |
| Slope Point - Uuden-Seelannin eteläisin kohta |
 |
| Slope Point |
Waipapa Pointilta matkamme jatkui Slope Pointille. Paikassa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä; se on peltojen ympäröimä kohta meren rannalla ja sinne on pystytetty kyltti kertoen sen olevan Uuden-Seelannin eteläisin kohta. Voimme nyt siis sanoa käyneemme Uuden-Seelannin pohjoisimmalla (Cape Reinga) ja eteläisimmällä pisteellä. Yövyimme Slope Pointin läheisyydessä sijaitsevalla ilmaisella leirintäalueella, joka ajoi asiansa oikein hyvin. Illalla auringon laskiessa kannattaa vielä ajaa läheiselle Curio Baylle tarkkailemaan, josko keltasilmäpingviinit saapuisivat mereltä rannalle ruokkimaan poikasiaan.
 |
| Harvinainen hoiho eli keltasilmäpingviini on mahdollista bongata Curio Bayssa |
 |
| Fossiilimetsän jäänteitä havaittavissa laskuveden aikaan |
 |
| Sateenkaari Curio Bayn yllä |
 |
| Curio Bayn auringonlasku |
 |
| Keltasilmäpingviini bongattu! |
Curio Bayssa piipahdimme jo ennen tätä etelärannikon reissua ystäväpariskunnan kanssa; saavuimme illalla auringon laskiessa toivoen näkevämme harvinaisia keltasilmäpingviinejä saapuvan rannalle ruokkimaan poikasiaan. Pitkä odotus palkittiin ja pian etäältä näimme pienen otuksen vipeltävän rannalle piiloutuen ison kivenlohkareen taakse. Epelistä oli melkoisen vaikea saada kuvaa kaukaa sekä hämärässä, joten kuva ei valitettavasti ole kummoinen. Paikalla ollut paikallinen kertoi, että Curio Bayssa pesii vain muutamia keltasilmäpingviinejä tänä vuonna. Startatessamme tämän eteläsaaren roadtripin Invercargillin info-keskuksesta saimme valitettavasti tiedon, että kaksi keltasilmäpingviiniä Curio Bayssa oli saanut surmansa tällä välin. Keltasilmäpingviinit ovat maailman harvinaisimpia pingviinejä ja niitä elää luonnonvaraisena vain 5000 yksilöä. Ne ovat hyvin arkoja; pingviineihin täytyy pitää runsas etäisyys eikä koskaan mennä eläimen ja meren väliin. Häiriintyessään ne saattavat palata merelle ja tällöin poikanen jää ilman ruokaa. Koiria ei myöskään saa tuoda rannoille, joissa tiedetään pesivän pingviinejä. Curio Bayssa on myös fossiilimetsä, joka on noin 180 miljoonaa vuotta vanha. Meren pohjassa lojuvien puiden fossiileja voi nähdä laskuveden aikaan ja fossiloitunut metsä ulottuu Curio Baysta aina Slope Pointille saakka. Curio Bayssa ja viereisessä Porpoise Bayssa voi myös bongata Hectorin delfiinejä, jotka elävät vain Uuden-Seelannin vesistöissä. Hectorin delfiinit ovat maailman harvinaisimpia ja pienimpiä delfiinejä. Me emme valitettavasti nähneet niitä, mutta kommenttien mukaan jotkut olivat jopa uineet kyseisten delfiinien läheisyydessä Purpoise Bayssa.
 |
| Cathedral Caven suurimman luolan sisällä |
 |
| Ranta ja luolat tuntuvat jatkuvan loputtomiin |
 |
| Cathedral Caves |
 |
| Tunnelin päässä valoa |
 |
| More caves |
 |
| Waipati Beach |
Seuraavana aamuna suuntasimme Cathedral Cavesia kohti. Luolia pääsee tutkimaan vain laskuveden aikaan, joten aukioloajat vaihtelevat vuorovesien mukaan. Ne voi helposti tarkistaa netistä Cathedral Cavesin omilta sivuilta (muista selvittää tämä matkan alussa, kun nettiyhteydet vielä toimivat). Luolat sijaitsevat maorien omistamalla maalla ja paikan päällä jokaiselta peritään pienimuotoinen sisäänpääsymaksu. Huomioi, että rannalle kävely kestää noin 20-30 minuuttia yhteen suuntaan, joten kannattaa saapua hyvissä ajoin, jotta kerkeää poistua alueelta ennen porttien sulkemista. Alueella on kaksi suurta luolaa, joiden yhteispituus on 200 metriä ja luolan katto kohoaa jopa 30 metriin, mutta alueella sijaitsee myös lukuisia pienempiä luolia sekä luolastoja. Olimme jo lähdössä, kun päätimme vielä lähteä kävelemään yhtä luolaa syvemmälle kännykän valossa. Tunneli kapeni ja pimeni, kunnes yhtäkkiä päättyi; perällä näkyi pieni pingviinin poikanen pesässään! Käännyimme äkkiä ympäri ettemme pelästytä pikkuista, mutta kerkesimme nähdä että kyseessä taisi olla keltasilmäpingviinin poikanen, sillä se oli vaalea ja isokokoinen. Toivottavasti poikanen ei häiriintynyt yllättävästä vierailustamme.
 |
| McLean Falls |
 |
| The Lost Gypsy Gallery |
 |
| The Lost Gypsy Gallery |
 |
| Piirilevyt kuuluvat tietenkin kattoon |
 |
| The Lost Gypsy Gallery |
 |
| The Lost Gypsy Gallery |
 |
| The Lost Gypsy Gallery |
 |
| Gallerian pihalla sijaitsee viihtyisä kahvila ja kitara odottamassa soittajaansa |
 |
| Purakanui Falls |
 |
| Lammasinvaasio |
Cathedral Caven läheisyydessä päätien toisella puolella sijaisee McLean Falls-vesiputous, joka on Purakanui-putouksen lisäksi etelärannikon suosituimpia vesiputouksia. Kävimme molemmilla putouksilla; ovat hienoja sekä lyhyen kävelymatkan päässä parkkialueelta, mutta jos totta puhutaan niin ollaan tällä reissulla ja etenkin Uudessa-Seelannissa päästy ihailemaan niin monia vesiputouksia, etteivät ne enää oikein säväytä. Käymisen arvoisia varmasti molemmat ja pieni jaloittelu istumisen lomassa tekee totisesti hyvää. Vesiputousten lisäksi pysähdyimme Papatowain kylässä vierailemassa The Lost Gypsy Galleryssa, joka oli aivan mahtava paikka! Taiteilija loihtii galleriaansa jatkuvasti uutta, eikä se ole mikä tahansa galleria vaan täynnä toinen toistaan hienompia ja nerokkaampia oivalluksia sekä keksintöjä. Paikka pursuilee nappuloita ja katkaisijoita, joista ei voi olla painamatta sekä kampia, jotka huutavat kokeilemaan mitä tästä pyörittämällä tapahtuu. Pihalla sijaitsee keksintöjen lisäksi viihtyisä kahvila, josta saa baristan valmistamaa kahvia - ota oma muki mukaan! Viimeinen kuva ei taida selitystä kaivata... Tässä maassa on loputtomasti lampaita kaikkialla ja koko ajan.
 |
| Cannibal Bay |
 |
| Merileijonia Cannibal Bayssa |
 |
| Pikkuiset leikkimässä |
 |
| Cannibal Bay |
 |
| Turkishylkeitä Nugget Pointilla |
 |
| Nugget Pointin majakka |
 |
| Nugget Point |
 |
| Nugget Point |
 |
| Nugget Point |
Cannibal Bay osoittautui loistavaksi paikaksi bongata merileijonia. Niitä köllötteli rantahietikolla toistakymmentä ja paikalla oli myös kaksi leikkisää poikasta. Pikkuiset nahistelivat keskenään ja välillä emo tuli viheltämään pelin poikki leikin yltyessä liian rajuksi. Merileijonien elämää oli mukava seurata etäältä ja vietimmekin täällä aika kauan aikaa. Merileijoniin tulee pitää hyvä turvaväli, sillä ne voivat hyökätä kokiessaan itsensä uhatuksi. Cannibal Bayn ranta oli myös todella kaunis hienoine hiekkoineen. Täältä lähdimme ajamaan kohti Nugget Pointia, joka oli meidän etelärannikon viimeinen pysäkki ennen Dunedinia. Nugget Pointilla sijaitsee majakka ja täällä myös voi hyvällä tuurilla bongata pingviinejä. Matkalla majakalle näimme turkishylkeitä rannikon poukamassa lepäilemässä kivillä sekä leikkimässä kivien väliin muodostuneessa merivesialtaassa. Turkishylkeiden kanta on nykyään hyvä, sillä niitä ei enää metsästetä ravinnon ja turkin takia.
Nugget Pointilta lähdimme ajamaan kohti Dunedinia ja yövyimme välillä sijaitsevalla ilmaisella leirintäalueella. Kokonaisuudessaan meidän etelärannikon roadtrip kesti pari päivää ja yötä. Runsaamminkin aikaa voi käyttää ja polttoaineen riittävyyden varmistuttua (meillä ei nimittäin riittänyt enää tähän lenkkiin) rannikolta sisämaahan päin voi ajaa kohti Caitlinin kansallispuistoa, sillä siellä vaikutti olevan paljon mielenkiintoisia kävelyitä sekä vaelluksia. Etelärannikon reitillä mielestämme hienointa oli niin monien upeiden eläinten näkeminen. Alue on todella kaunista -niin kuin kaikki muukin Uudessa-Seelannissa, joten vain taivas on rajana!
Kommentit
Lähetä kommentti