 |
| Mangrove River |
 |
| Mangrove River |
 |
| Mangrove River |
 |
| Thornton Beach |
 |
| Thornton Beach |
 |
| Creek |
 |
| Creek |
Malesiasta lensimme Australian Cairnsiin Balin kautta. Pari ensimmäistä päivää kiertelimme Cairnsin keskustaa ja lepäilimme aikaerorasitusta pois. Aikaeroa ei loppujen lopuksi ollut kolmea tuntia enempää, mutta se tuntui paljon pahemmalta. Tämän jälkeen matkasimme Transnorth- bussilla pari tuntia pohjoiseen Daintreen sademetsään, joka on yksi maailman vanhimmista sademetsistä. Lombokilla ollessamme olimme sopineet parin viikon vapaaehtoistöistä hotellissa kyseisessä sademetsässä. Julkisia busseja Daintreehen ei mennyt, joten jouduimme varaamaan kalliimman yksityisbussin, joka kustansi 50 AUD per henkilö suuntaansa. Vinkki Transnorth-busseja ensimmäistä kertaa käyttäville: varatkaa ja maksakaa matka etukäteen yhtiön sivuilla, sillä bussi ei muuten välttämättä kulje. Tie Cairnsista Daintreehen kulkee aivan meren rannalla, joten maisemat matkalla ovat huikeat; lukemattomia kilometrejä rantahietikkoa silmänkantamattomiin! Meitä jännitti kovasti ensimmäinen vapaaehtoispaikkamme workaway-sivuston kautta, mutta pelot osottautuivat turhiksi. Hotelli pyöri täysin vapaaehtoisvoimin omistajapariskuntaa lukuunottamatta, joten he ottivat meidät tottuneesti vastaan. Ensimmäisen päivän saimme vain tutustua paikkoihin ja lepäillä edelleen jatkuvaa väsymystämme pois. Varsinainen työ alkoi seuraavana päivänä; pöytien hiomista ja lakkausta, siivoamista ja pyykkäämistä. Töitä tehtiin kolme tuntia päivässä klo 10-13 seitsemänä päivänä viikossa, mutta työmäärä vaihtelee vapaaehtoispaikasta riippuen. Työtämme vastaan saimme oman huoneen hotellista ja kaikki päivän ateriat. Vapaaehtoistöiden avulla saakin hyvin laskettua kustannuksia muutoin niin kalliissa maassa. Iltapäivät olivat aina vapaita, joten tutustuimme lähiympäristöön; kävimme rannalla lukemassa, syömässä jäätelöä, purossa uimassa ja bongailemassa krokotiilejä veneretkellä. Krokotiilin lisäksi näimme harvinaisen cassowarin ja pääsimme tutustumaan öiseen sademetsään hotellin omistajan järjestämällä retkellä. Harmiksemme illalla ei satanut, joten emme päässeet todistamaan sateella ilmenevää sademetsän maaperän hohtamista ja loistetta. Kaksi viikkoa menikin nopeasti ja oli mukava saada kokemusta hotellityöstä sekä tutustua upeaan sademetsään. Elokuva Avatar on kuulemma myös saanut inspiraatiota Daintreen sademetsästä.
 |
| Daintree Discovery Centre |
 |
| Daintree Discovery Centre |
 |
| Daintree Discovery Centre |
 |
| Daintree Discovery Centre |
 |
| Daintree Discovery Centre |
 |
| Daintree Discovery Centre |
 |
| Daintree Discovery Centre |
Daintreessa ollessamme olimme netissä varanneet relocation-campervanin Cainsista Brisbaneen. Relocationin ideana on se, että vuokrafirma haluaa siirtää autoaan paikasta toiseen seuraavaa vuokraajaa varten ja tarjoaa hyviä diilejä matkaajille, jotka haluavat päästä tavallista autonvuokrausta halvemmalla. Meidän tapauksessamme tehtävänämme oli neljässä päivässä ajaa campervan Cairnsista Brisbaneen, mutta päädyimme ottamaan yhden maksullisen lisäpäivän. Neljä ensimmäistä päivää maksoi meille yhteensä neljä dollaria ja saimme vielä 100 dollaria bensarahaa. Ylimääräinen päivä maksoi 100 dollaria, mutta halusimme ottaa sen välttyäksemme turhalta kiirehtimiseltä. Tämä osoittautuikin aivan oikeaksi ratkaisuksi, sillä itärannikolla on paljon kaikkea nähtävää. Ollaksemme turvallisilla vesillä otimme campervaniin vielä ylimääräisen vakuutuksen hintaan 20 dollaria per päivä, joka olisi kattanut kaikki onnettomuudet. Selvisimme kuitenkin ehjin nahoin eikä vakuutukselle tullut tarvetta. Autosta joutuu myös maksamaan pantin, joka palautetaan myöhemmin tilille auton saavuttua turvallisesti määränpäähän. Joissakin tapauksissa panttia voi joutua odottelemaan takaisin kuukaudenkin verran. Relocation-autoja löytyy lukuisilta eri nettisivuilta ja ehdot, maksut sekä sallitut kilometrit vaihtelevat vuokrafirmasta riippuen. Oman campervanimme varasimme Imoova-sivustolta ja maksoimme sen etukäteen. Muita hyviä sivustoja ovat mm. transfercar ja coseats.com.
Tallustelimme lähtöpäivän aamuna viisi kilometriä hostelliltamme vuokrafirman toimistolle ja vajaassa parissa tunnissa hoituivat kaikki muodollisuudet autonluovutuksen suhteen. Tarkkoja suunnitelmia meillä ei matkan suhteen vielä tässä vaiheessa ollut vaan ajattelimme ajella fiiliksen mukaan. Autossamme oli 2250 ilmaista kilometriä (1950km + ylimääräisen vuokrapäivän mukana tuli 300km lisää) käytettävissä, joten tämä tuli myös ottaa huomioon ajoreittejä suunniteltaessa. Lopullinen reitti muotoutui matkan aikana ja
tässä linkki siihen. Valitettavasti kaikki paikat eivät mahtuneet yllä olevaan google mapsin reittiin, mutta siitä saa silti suurpiirteisen kuvan reitistämme. Alla kerromme parhaita paloja matkamme varrelta.
 |
| Lookout |
 |
| Walking track |
 |
| Cathedral Fig Tree |
Ensimmäisenä lähdimme ajamaan Cainsista kohti Tablelandsia. Tie kulki ajoittain hyvinkin korkealla paljastaen upeita näkymiä laaksoihin. Tien varrella (road 52) on muutamia merkittyjä näköalapaikkoja, joiden kohdalla voi auton ajaa tien sivuun ja ihastella maisemia. Tieltä poikkesimme pienemmälle tielle, jonka varrella pysähdyimme ihastelemaan jättimäistä viikunapuuta. Todellisuudessa kyseessä on viikunan juuri, joka on satojen vuosien aikana kuristanut isäntäpuun hengiltä samalla kasvaen itse jättimäiseksi ja sisältä ontoksi ilmestykseksi. Nämä kuristajajuuret kasvavat vain olosuhteiden ollessa oikeat ja vaativat vuosisatoja kasvaakseen suuriksi. Aikamme ihailtuamme jatkoimme samaa tietä hieman pidemmälle, sillä tien varresta lähti reilun kilometrin pituinen kävelyreitti metsään. Reitin nimi meiltä valitettavasti jo unohtui, mutta se löytyy varmasti Wikicamps-sovelluksesta viikunapuun jälkeen saman tien varrelta. Kävelyreitin varrella ylitimme joen ja suvantoalueen, jonne molskahti rannalta vesinokkaeläin meitä pakoon. Yritimme jäädä puiden taakse odottelemaan hiljaa eläimen pintaan nousua, mutta jalat valitettavasti puutuivat ennen vesipedon ilmaantumista.
 |
| Lake Barrine |
 |
| Lake Eacham |
 |
| Millaa Millaa Waterfall |
 |
| Road 25 |
 |
| Road 25 |
Ajoimme seuraavaksi katselemaan kraaterijärviä ja yhtäkkiä olimmekin keskellä Suomen kesää. Järvi, ympärillä kasvava metsä ja auringonpaiste muistuttivat erehdyttävästi kotimaan rakasta maisemaa. Tämän jälkeen siirryimme Millaa Millaa -vesiputoukselle, joka oli vierailemisen arvoinen. Kuva ei tällä kertaa puhu puolestaan, sillä todellisuudessa putous oli todella paljon parempi. Kuulimme vesiputouksella, että lähistöllä sijaitseva Josephine Falls on myös käymisen väärti, mutta valitettavasti emme sinne enää kerenneet. Maisemat tien 25 varrella olivat huikeita maalaismaisemia lukemattomine kukkuloineen, laidunmaineen ja traktoreineen. Matkan alkupää oli mielestämme parhaimmistoa, sillä maisemat olivat vaihtelevia ja luonto ympärillä vehreää ja runsasta. Mikäli aikaa olisi ollut enemmän, olisimme ehdottomasti viettäneet täällä useamman päivän.
 |
| Airlie Beach |
 |
| Airlie Beach |
Airlie Beachilla kävimme pyörähtämässä yksi iltapäivä ja se vaikutti todella kivalta sekä sympaattiselta pieneltä rantakaupungilta. Matka yllä mainitun vesiputouksen ja Airlie Beachin välillä oli yksitoikkoista ajoa; loputtomiin kuivahkoa tasankoa ja heinää.
 |
| Cape Hillsborough National Park |
 |
| Cape Hillsborough National Park |
 |
| Cape Hillsborough National Park |
 |
| Cape Hillsborough National Park |
 |
| Cape Hillsborough National Park |
 |
| Cape Hillsborough National Park |
 |
| Mangrove Walk |
 |
| Mangrove Walk |
 |
| Mangrove Walk |
 |
| Mangrove Walk |
Cape Hillsborough National Park oli toinen roadtrippimme kohokohdista. Kansallispuisto sijaitsee aivan meren rannalla ja siellä on kaksi todella kaunista kävelyreittiä upeilla näköaloilla. Tien varrella on myös kävelyreitti mangrovemetsässä. Reitin varrella on tietoiskuja muun muassa mangroven vaikutuksista ekosysteemiin ja alueen historiasta. Tutustuimme jo Daintreen sademetsässä tarkemmin mangrovemetsiin ja pääsimme osallistumaan mangrovetutkijoiden luennolle hotellillamme. Mangrovelajeja on löydetty Australiassa yli neljäkymmentä ja uusia löytyy vieläkin tutkijoiden mukaan. Mangrovet tarjoavat suojaa ja ravintoa lukuisille kalalajeille ja ravuille suojellen samalla maaperää eroosiolta sekä myrskyiltä. Ne suodattavat saasteita, parantavat maaperää ja sitovat suuret määrät hiilidioksidia. Vedenpinnan nouseminen, vesistöjen rehevöityminen ja saastuminen ovat vain muutamia uhkia, joita mangrovet tänäpäivänä sekä tulevaisuudessa kohtaavat. Mangroven tuhoutuessa myrskyvahingot kasvavat, kalat sekä muut mangrovesta riippuvaiset lajit kuolevat ja vesistöjen tila heikkenee huomattavasti. Tutkijoiden mukaan mangrovella on valtava merkitys ekosysteemiin sekä globaalisti ja sen häviäminen on verrattavissa vaikutuksiltaan korallien tuhoutumiseen.
 |
| James Cookin muistomerkki |
 |
| Bustard Bay Lookout |
 |
| Bustard Bay Lookout |
 |
| Bustard Bay Lookout |
 |
| Bustard Bay Lookout |
Seventeen Seventy oli kolmas lempipaikkamme retkemme varrella. Se on Australian rannikkokylä ja saanut nimensä siitä, kun James Cook rantautui sinne vuonna 1770. Rannalla on James Cookin muistomerkki, joka mielestämme oli aika surkean näköinen - vai mitä? Luultiin, että suurelle tutkimusmatkailijalle olisi rakennettu hieno muistomerkki kun sitä varten vielä oli kerätty kansalaisilta lahjoituksia, mutta pieni kivikasa taisi olla tarpeeksi. Satuttiin muistomerkille vanhingossa myös tutkimusmatkailijan rantautumisen vuosipäivänä 24.5 eli 248 vuotta sitten. Aivan niemen kärjessä sijaitsee Bustard Bay Lookout, josta avautuivat upeat näkymät merelle. Seventeen Seventy on yksi niistä harvoista paikoista, jossa voi katsella itärannikolla auringonlaskua meren ylle. Emme valitettavasti kerenneet jäädä ihailemaan auringonlaskua, sillä meillä oli kiire leirintäalueelle ennen pimeän tuloa. Yövyimme joka yö ilmaisilla leirintäalueilla, jotka sijaitsivat maantien varrella. Nämä ovat pääasiassa parkkipaikkoja tai huoltoasemien takapihoja. Ajavat kyllä asiansa, mutta mitään erikoisia palveluita ei kannata odottaa. Käytimme roadtrippimme ajan Wikicamps-sovellusta, josta näkee ilmaiset ja maksulliset leirintäalueet. Käyttäjät voivat kommentoida sovelluksessa leirintäalueita, joten niiden perusteella voi päätellä aika hyvin minkälainen paikka on kyseessä. Osa ilmaisista leirintäalueista on vain self-contained -campervaneille, joten välillä piti olla tarkkana mihin autonsa parkkeeraa. Australiassa nimittäin kuulemamme mukaan saa hyvin herkästi sakon, mikäli on väärällä paikalla tai vääränlaisella ajoneuvolla. Wikicamps-sovellus maksaa noin 5 dollaria per vuosi ja siinä on merkittynä paljon enemmän ilmaisia leirintäalueita kuin Campermate-sovelluksessa, joka on puolestaan ilmainen. Wikicampsia voi kuitenkin kokeilla ensimmäiset viikot ilmaiseksi, joten meidän ei reissumme aikana tarvinnut sen käytöstä maksaa. Muutenkin sovellus on erinomainen, sillä siihen on merkittynä kaikkea yleisistä vessoista parhaimpiin nähtävyyksiin. Fuelmaps oli myös hyvä sovellus, sillä siitä näki lähimmät bensa-asemat ja sinne pystyi itse päivittämään myös hintoja. Tuli todella tarpeeseen muutamia kertoja, kun täytyi suunnitella tankkaamiset etukäteen asemien vähyyden vuoksi. Tämä oli kokonaan ilmainen sovellus.
Kaiken kaikkiaan roadtrip meni meni todella hyvin eikä taidettu eksyä kertaakaan eikä menopelikään jättänyt tien varteen. Aikataulu oli todella tiukka, joten muutama lisäpäivä olisi ollut huippua. Ruoaksi valikoitui helppoa ja nopeaa retkiruokaa, joka valmistuu kätevästi kaasuliedellä. Illat tuntuivat pitkiltä sillä olimme reissussa talviaikaan, jolloin pimeä tulee varhain. Autollamme ei saanut vuokrafirman sopimuksen mukaan ajaa pimeällä ja leiriytyminen auringonlaskun aikaan oli muutenkin paras vaihtoehto; leirintäpaikoilla oli vielä tilaa ja päivällisen sai valmistettua vielä valoisaan aikaan. Useimmiten menimmekin nukkumaan jo kahdeksan aikaan illalla ja heräsimme varhain auringon noustessa. Itärannikolla on paljon turisteja talviaikaankin, joten seuraavalla kerralla ehdottomasti haluaisimme tutustua myös Australian tuntemattomimpiin kohteisiin.
Kommentit
Lähetä kommentti